Laitoin sen sun kirjan veljesi matkaan. Se oli hyvä kirja, tosin luin sen aika nopeasti.
Tykkäsin varsinkin siitä lauseesta, jossa sanottiin jotenkin niin,
että me olemme kaikki samaa ainetta, ja jos haavoitat toista, haavoitat samalla itseäsi.
Toivottavasti kirja tulee perille. En kyllä tiiä olisitko halunnut sitä takaisin?
Ethän ole enää ollut huolissasi siitä yhdestä asiasta?
Ei tarvi ollenkaan. Moni asia on taas mennyt entistäkin paremmaksi.
Se nokkosrokkokin on ohi menossa, vaikka en löytänytkään matkalta
mistään kookosrasvaa (enkä merkkareita), mutta laitoin sitten sitä naisellisuusrasvaa taas.
Näin viikonloppuna pojan, jonka silmälaseista olisit tykännyt.
Tosin joku aikuinen nainen oli luullut, että se oli menossa esitysiltaan kun sillä oli ne lasit.
Ois ollu hauska hihittää jutulle sun kans.
Olisit hihittänyt myös sille,
kun D ja O-A alkoi vastailla kysymyksiin niillä
"Vain ollessani maitokaupassa"-kysymyskorttien vastauksilla.
Iltapalalla me leikittiin paprikan paloilla, ja mun vastuupari laittoi yhden palasen
mun korvaan ja minä siirsin sen O-A:n kaula-aukosta sisään.
Oltiin siis tosi lapsellisia kun leikittiin ruualla, vaikken ikinä leiki.
Onneksi kyseessä oli vain kaksi paprikan palasta.
Lisäksi O-A sanoi, että olis hauska jos Sanna yhtäkkiä hyökkäis kimppuun ja arvaa mitä minä tein?
Tietenkin yritin muutamaa vartalolyöntiä ja etusuoraa.
Se ehti väistää ja kaikki nauro meille.
En mennyt eilen illalla kodalle koska olin kuumeessa ja väsynyt,
mutta D oli kuulemma imitoinut siellä kaimaansa presidenttiä ja sen olisin halunnut nähdä.
