Tuuli vei lehdet

Syksy on kaunis.

 Parkkipaikalla tyttö kantaa silitysrautaa.
Eläkeläisen näköinen nainen ojentaa tytölle ruokakassia.
Tulee ikävä äitiä ja isää.

Tuuli riipii puut puhtaiksi.
 Hurautan pyörän vauhtiin ja poljen joen toiselle puolelle.

Välillä pelkään; olenko tarpeeksi vai olenko liikaa?

Sitten makaan sängyssä kattoon tuijottaen ja muistan,

että on paljon aikaa eikä ole mihinkään kiire.

Tunnelmatuvassa

Maijjan tunnelmallinen tupa on ihmeellinen paikka. 

Ikkunasta näkyy havupuiden taakse laskeva aurinko ja tämä ranta on ihan lähellä.

Vein Maijjalle kukkia kotipihalta. 

Maijja viuhtoi saappaissaan eteenpäin ja minä kompastelin lenkkareilla kameran kera hitaammin.

Mummula oli hiljainen ja autio, mutta sain sinne toiseksi yöksi pieniä vieraita.

Aamulla heräsin supatukseen ja sipatukseen.

Tiedättekö, kun tunnelma on oikein kiireetön ja rento,

niin tuntuu että sen päällä voi vain levätä.

Lisää aikaa

Aina välillä pitäisi keskittyä, hakeutua hiljaisuuteen 

ja tehdä tekemättömiä paperitöitä, vastata sähköposteihin.

Inhoan asioiden hoitamista, eli laskujen maksamista ja aikojen varaamista 

sekä pyykinpesua ja tiskausta. Haluan sihteerin. joka lukee ajatuksia.

Aamulla maassa oli kuuraa.

Matkin Maijjaa ja sanon, että tämä on ollut mun olohuone. 

Tuntuu kuin tuosta olisi ikuisuus.

Toissa päivänä kannustin keskisuomalaisten kanssa juoksijoita maaliin. 

Eilen söin savolaisen pojan kanssa hampurilaista. 

Poika yrittää tehdä minusta tupakoijan, mutta siihen lystiin olen liian vanha ja viisas.

Tänään, niin, tänään minusta tuli virallisesti ohjaava opettaja.

Jäi tosi hyvä tunne siitä jutusta.

Sivuoveltakin pääsee

Minulle tämä Lähi-Itä oli selkeästi sivuovi, mutta olenpa saanut huomata, että samalle pihalle sieltäkin pääsee. Elämä on hirveän hyvää näin. 

Maanantaina luokkaani astelee kaksi opettajaksi koulutettavaa.
Aion olla se, josta opiskelijoiden huoneessa puhutaan, että se on sellainen yli-innokas,
kopioi meille kaikkia artikkeleitakin luettavaksi.

Ja ainakin yhden ohjauksen aion pitää puistonpolulla. 

Miksi meidän pitäisi muka aina istua, kun istuminen on niin vaarallistakin?

Mun mieli on tänä aamuna tosi onnellinen.

Illat

Iltaisin soittelen kitaraa. Ja laulelen.

Huomenna menen taas tallille!

Ps. Olen yhä töissä. Kohta 12h putkeen. Ilta alkaa kun menen kotiin.

Narinaa portaissa

Muistatteko, kun sanoin kerran Ei mikkään rinsessassa  että haluan talon, jossa on narisevat portaat? No, sain narisevat portaat vaikka talo ei olekaan oma.

Ollaan käyty Juanan kans maalaismarkkinoilla ja juotu teetä ja mustaherukkamehua, 

syöty suklaata ja lakua ja vähän ruokaakin.

Puhuttu ja oltu puhumatta ja välillä saatu kyyneliä silmiin.

Tykkään ihan hirveästi kun käy vieraita. Tulkaa muutkin!