perjantai 30. marraskuuta 2012

Osaanko enää?


Mietin, miten enää osaan kirjoittaa tänne. 

Jos ensin kerron siitä, miten palkitsevaa on kohdata kiukkutytön arvostava katse. Saada 19 halausta putkeen. Tarkistaa pelkästään kiitettäviä päässälaskukokeita. Huomata opiskelijoissa tapahtuva opettajuuden kehittymisprosessi ja olla mukana siinä.

Kohdata sellainenkin katse, joka nauraa samalla näylle. Laulaa kollegan kanssa pari duettoa ja jatkaa sen jälkeen kokeiden korjausta. 
Juosta pimeässä rannassa otsalampun valossa ihan yksin.



Mutta sitten kerron, että täällä lumettomassa ja tuulisessa idässä suojatien kyltit ovat venäjäksi ja huomaan sen vasta nyt. 

Antijouluihminen sanoo inhoavansa jouluhössötystä. Minä muistan punaisen joulumaton, kuusenkynttilät, kurkkua kuristavan rakkauden tunteen kun koko perhe on ympärillä ja lapset laulavat enkeleistä, seimen lapsesta, parhaasta joululahjasta.
Haluaisin silittää kättään ja sanoa, että kunpa sinäkin löytäisit tällaisen joulurauhan.

Viimeiseksi voisin kertoa, että palkkapäivän kahveilla syötiinkin kanaa ja puhuttiin pelkästään työstä (koska se on ihan mieletöntä työtä) ja nyt odotan, että VR tuo luokseni viikonloppuvieraan, mukanaan kuplivaa iloa ja hyviä juttuja, sanaleikkejä ja yhteisiä muistoja.




8 kommenttia:

  1. Haluan kertoa, että luen näitä kirjoituksiasi, ja että moneen edelliseenkin olisin halunnut sanoa jotain. En ole osannut, poden kroonista vähäsanaisuutta. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Heidi! Mulle oli tosi tärkeää kuulla tuo. Saat olla ihan vapaasti vaitikin.

    VastaaPoista
  3. Osaathan sinä!

    Voi Sanna, siellä kuulostaa niin tyytyväiseltä ja täydeltä, hyvältä elämältä.

    VastaaPoista
  4. Sitä tämä kyllä on, täyttä ja tyytyväistä :) Ja joulua on ihana odottaa, varsinkin kun saatiin maa valkoiseksi.

    VastaaPoista
  5. Voi kyllä osaat! Odotan aina seuraavaa tekstiä ku kuuta nousevaa. Omat haaveeni ovat samansuuntaisia kuin sinulla, mitä tulee unelma-ammattiin ja töihin. On upeaa lukea unelmaansa jo toteuttavan ajatuksia ja kokemuksia arjesta ja elämästä ylipäätänsäkin. Jatka vain, ole kiltti!

    VastaaPoista
  6. Voi Anonyymi, kylläpä sait mieleni hyväksi. Kiitos! Luin tämän Tommy Hellstenin twitteristä: "Unelmat ja haaveet kertovat meille keitä olemme tulevaisuudessa. Tehtävämme on vain singota elämämme niiden osoittamaan suuntaan."

    Usko sinäkin unelmiisi. Minä en meinaa vieläkään oikein tajuta, että saan elää unelmaani nyt todeksi joka päivä. Juuri nyt tuntuu vähän stressaavalta tämä aika, mutta nautin silti.

    VastaaPoista
  7. Sanna, sinulla on sanat ja sinä saat tehdä niille mitä haluat. Kiitos, että kirjoitat.

    Kiitos myös tuosta Tommy Hellstenin twiitistä. Näin haluan itsekin ajatella.

    Haaveilla pitää, unelmoida. Ja mielellään sanoa ne edes itselle ääneen, jotta tietää missä mennään :)

    Voimia sinulle lähetän, tämä aika vie varmasti voimia!

    Eliisa

    VastaaPoista
  8. Eliisa, juuri sinua olin ajatellut sinä päivänä kun kommentoit. Kohta on taas Educa! Toivottavasti tavataan uudestaan.

    Kiitos, voimia tarvitaan. Nyt on pikkulepotauko, mutta ens viikko mennään ihan täysillä.
    Halaus!

    VastaaPoista