Viesti yhdelle rakkaalle tänään

"Mutta tiiätkö, kun lopulta kävelin lumisen pihan poikki takaisin omaan luokkaan, tajusin, että kaikki työ minkä oon tehny itseni eheyttämiseksi, on mennyt talteen. Voi tulla ikävä, hylätty olo, petettykin ja vaikka mikä olo, mutta mikään ei enää muuta sitä tosiasiaa että tykkään itestäni paljon ja haluan pitää itestäni huolta. 

Osaan puhua itelleni kannustavasti ja rakastavasti. 

Minusta on tullut itseni paras ystävä. Se on aika huippua."

Ps. Heti ensimmäinen ajatus tämän julkaistua on, että pitäisikö sittenkin piilottaa. 

Pitäisikö yrittää väittää kaikille, että olen aina ollut yhtä ehyt ja rakastava? 

Mutta kun siihen minusta ei ole. Elämään kuuluu kipu, eikä sitä tarvitse pelätä.