lauantai 8. joulukuuta 2012

Enkeleitä, onhan heitä


He katsovat sinua lempeästi ja ovat puolellasi tilanteesta toiseen.
Heidän kanssaan maailma loksahtelee paikoilleen. Voit luottaa heihin joka päivä.


Häntä on vaikea saada pysähtymään kuvaan. Tunnistat hänet käytävällä viipyvästä tuoksusta ja kahvihuoneeseen jätetyistä pikkuleivistä, 
mutta häntä itseään et juuri tapaa. Jos joskus näet käytävän mutkassa hentoa lepatusta, tiedät, että siellä hän taas menee.

Salaperäinen enkeli tekee työtään väsymättä ja katoaa juuri, kun luulit ehtiväsi samalle porrastasanteelle kanssaan.
Hän tekee hyvää, mutta ei kai odota siitä kiitoksia kun ei niitä jää kerjäämään.



Hän muistuttaisi enemmän enkeliä, jos sytyttäisi kynttilänsä. 
Tunnistat hänet kyllä enkeliksi ja koet jopa hiukan hellyyttä häntä kohtaan,
mutta ei ole sinun asiasi tehdä muuta kuin korkeintaan etsiä tulitikut.
Miksi jotkut kätkevät enkelitekonsa viileään asiallisuuteen?
Eikö kynttilän valossa näkisi enemmän?




Hän istuu usein työpöytäsi ääressä ja kertoo hyviä juttuja jalkojaan heilutellen. Hän on rento ja kiva.
Hänen kanssaan ei tarvitse koskaan säätää mitään, koska hän ei mutkattomassa maailmassaan edes tiedä, mitä säätäminen on.



Eikö hän olekin nöyrä ja kiltti? 
Tiedäthän, että hän kärsii joskus kohtuuttoman paljon kiltteytensä takia? 
Kunpa kohtelisimme häntä yhtä arvokkaasti kuin hän meitä.


En tiedä, miksi hän on palannut takaisin, koska hänen pitäisi ehdottomasti mennä eteenpäin. 
Hän on selkeä, hänellä on rajansa. Hän tietää mitä haluaa, mutta ei nähtävästi ole menossa sitä kohti. 
Auttaisitko häntä?



Tunnetko hänet? Hän on se, joka pomppii katukäytävillä, heiluttelee lyhtyään, hyräilee ja hymyilee vähintään joka toiselle.
Hän harrastaa hyväksyvää yninää ja uskaltaa katsoa sinua silmiin vaikka näkisi niissä rikkinäisyyttä.
Hän tuo talven tilalle toukokuun ja hänen vuokseen haluaisit... Nimittäin tämän enkelin lähellä on helppo olla. 

Hänellä on sydän paikallaan. Jakkupuvussa et tule koskaan häntä näkemään, mutta laadukkaista ulstereista hän pitää. Niin ja villasukista. 
Sydäntään paikoiltaan et voi riistää, sillä hänellä on voima aloittaa aina uudestaan.
 

8 kommenttia:

  1. Sinä se huomaat aina hyvät asiat!

    VastaaPoista
  2. Voi miten kaunis ja tosi kirjoitus! Ja mielettömän ihanat enkelikuvat, voisin ripustaa tuollaisia tauluja seinälleni tai lähettää kortteina. T:Niiskuneiti

    VastaaPoista
  3. Täsmälleen samaa tulin kertomaan kuin Niiskuneiti, mielettömän kauniita enkelikuvia - herkkiä! Sanna, olet taitava! -Hentsu

    VastaaPoista
  4. Olen kurkkinut nämä jo monta kertaa. Ihanat!

    VastaaPoista
  5. Anniina, luulenpa että ominaisuus on meillä yhteinen :)

    Niiskuneiti, pitkästä aikaa sinä täällä, voi miten kiva! Ja kiitos! Tiedän, että monet blogien pitäjät teettävät kortteja kuvistaan ja olen joskus miettinyt, että missä niitä voi teetättää... hm. Nyt mietin lisää.

    Hentsu, kiitos! <3

    Heidi, kurki lisää vain. Kiitos!

    VastaaPoista
  6. Aivan ihania enkeleitä ja tarinoita niiden takana!

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Maria! Maalasin juuri muutaman lisää :)

    VastaaPoista
  8. Oletpa taitava! Ihania enkeleitä!

    VastaaPoista