En ole juuri ehtinyt täällä joulua hehkuttaa.
Joulun sanoma on kuitenkin elänyt jo monta viikkoa mielessäni,
kun olen askarrellut oppilaiden kanssa joulukalenteria
ja harjoituttanut pieniä ja isoja lapsia joulujuhlaa varten.
ja harjoituttanut pieniä ja isoja lapsia joulujuhlaa varten.
Olen kuullut pienen enkelin näyttämön reunalla julistavan Jumalan kunniaa ja
liikuttavan innokkaiden paimenten kiiruhtavan Betlehemin seimelle.
Olen laulattanut myös työkavereita ja saanut monia joulukortteja.
On ollut narskuva pakkaslumi ja ikkunassa kylmänkukat, sisäpuolella kynttilät.
Niin että kyllä minä joulussa olen mukana paljon enemmän kuin monesti ennen.
Joulukuu on ollut pimeä, niin kuin aina, mutta hetkittäin olemme saaneet nauttia myös valosta.
Joululauluja olen kuunnellut kotona ja töissä. Pidän eniten vanhoista, kunnollisista joululauluista.
Niistä, joissa joulua ei sydämeen tehdä itse, vaan se saadaan, lahjana ja ihan kokonaan armosta.
Niistä lauluista, joissa kaikuu todellinen ilo ja vapaus.
Erään tärkeän ihmisen kehotuksesta kuuntelin hiljaisuuden valosta
kertovaa itkettävää laulua, ja se kyllä kosketti minua.
Silti laulu sai kiitollisena muistamaan, miten saan joka päivä kokea
että siihen itse luodun pimeyden sisään ei tarvitse jäädä.
Ei kenenkään, sinunkaan.
"Tule köyhänä, rikkautta hän voi sulla lahjoittaa,
ja tiellesi valkeutta, hän yösikin kirkastaa.
ja tiellesi valkeutta, hän yösikin kirkastaa.
Kuin taivaalla tähtien palo hänen katseensa kirkas lie.
Hän on koko maailman valo, hän on elämä, totuus ja tie."
Hän on koko maailman valo, hän on elämä, totuus ja tie."
Mun koordinaatio ja motoriikka ei koskaan taipunut silkkipaperi-kartonkiteosten tekemiseen. Aina laitoin väärään kohtaan liimaa, ohut paperi tarttui käsiin yleensä reveten, tukkaankin kerran tarttui silkkipaperia.. :(
VastaaPoistaToinen askarteluviha kohdistui paperista taiteltaviin laatikoihin(nykyään osaan tehdä, samoin kuin silkkipaperikynttilöitä). En voinut tajuta miksi muiden lasten reunat laatikoissa onnistui, mutta mun ei pysynyt pystyssä kuin pitämällä.
PoistaEn voinut myös ymmärtää sitä miksi lankapörröpallojen keskireikä piti olla niin ahdas, että lankaa oli vaikea työntää läpi. Törkin neulalla itseäni sormeen, koska ei ollut saatavilla tylppäpäistä sukkaneulaa ja se reikä oli niin tolkuttoman pieni. Mun pörröpallot näyttivätkin aina onnettomilta.
Mun pitäisi pukea, mutta sen sijaan olen kertonut kolme ärsytysasiaa peruskoulun askartelu/käsityötunneilta ope-Sannan blogiin.
Et kuitenkaan ollut niitä, jotka laittaa silkkipaperin aina väärälle puolelle tai leikkaa reunatkin poikki? Tuo on tosi hyvä harjotus just motoriikan kannalta, mutta sulle ois selkeästi pitänyt eriyttää alaspäin eli yksinkertasempi kuvio ja liimausvaiheessa kouluavustaja kaveriksi :)
VastaaPoistaKoulunkäyntiavustajia ei ollut silloin meidän koulussa. Olisikohan sellainenkaan osannut. Silkkipaperityö on vaikea tehtävä kenelle tahansa! :D
PoistaMinä isonsin sitä reikää ihan ite niin ei tarvinnut tökkiä neulalla sormeen. Se oli kyllä viheliäistä hommaa. Mutta noita laatikoita me ei kyllä taiteltu.
VastaaPoistaOotko yhä yövaatteet päällä? Mulla on sukkahousut ja villapaita :) Ä&I meni kuntosalille, minä jäin lepäämään joulun rasituksista :)
Lopulta puin, mutta unohdin yhden rullapatukan päähäni sisähiuksiin. Otin sen vasta junassa pois.
PoistaMulla pillifarkut ei enää sovi kiinni, täytyy käyttää rasittavia ÄITIYSvaatteita, joissa on ruma venyvä vyötärö. Näytän niissä hopparilta, yo'man. Saati sukkahousut asettuisi viisaasti ylle.
Kaikki on silti ihan hyvin kunhan en saa aivovauriota ja ryntää ostamaan ÄITIYSlappuhaalareita( http://www.bellabambina.fi/images/Torelle/dungarees_pant_fiilis.jpg).