Ulkona on pimeä ja pakkanen kiristyy. Kahvilassa istuu tummahiuksinen tyttö ja vaaleahiuksinen poika. Istuvat toisiaan vastapäätä ja vaihtavat kuulumisiaan. Nauravat toistensa jutuille aivan hervottomana. Toinen aloittaa lauseen, johon toinen lisää pari sanaa, jatkavat näin ja nauravat taas.
Katsovat koko ajan toisiaan silmissään vilpitöntä iloa ja hyväksyntää. Heillä on hyvä olla toistensa kanssa.
- Olen ehkä tavannut yhden miehen, tyttö aloittaa varovasti.
- Kerro lisää, poika sanoo.
Tytön vartalo nojautuu pöydän päälle kuin tukea hakien, pojan silmiin nousee jotain epävarmaa.
Eivät naura enää niin paljon. Poika yrittää olla kiinnostunut. Tyttö haluaa vakuutella jotain - itselleenkö lie vai pojalle?
Jos menisi ja sanoisi näin:
- Heittäkää jorpakkoon tuo kaveruudeksi naamioitu todellinen kiintymys ja välittäminen. Tuossa on jo tarpeeksi.
Tiedättekö, rotkoa ei voi ylittää kahdella pienellä loikalla ja ison loikan jälkeen voitte saada kaiken sen, minkä toistenne silmissä nyt näette?
Niin usein olen nähnyt tuota samaa. Eikö sitä uskalla nähdä totuutta, pelkääkö sitä, että se hyvä, mitä on jo, menee pilalle, jos yrittää ottaa askeleen eteenpäin? Varman päälle pelaamista...kun vaihtoehtoina nähdään joko jatkaa kuten ennen tai ottaa se riski, että kaikki vanha romuttuu, eikä se askel tuokaan mitään hyvää mukanaan. Mutta tuo se, aina. Aina aina aina. Paljon. Eikä välttämättä siten, miten itse haluaisi, usein myös silläkin tavalla.
VastaaPoistaOtin tänään yhden askelen, jota olen perfektionistina pelännyt. Ja ei se ollutkaan niin kamalaa. Ylitin itseni ja rakastuin.
Yhtäkkiä huomasin, että meillä on samanlainen blogitausta, sielunsiskoni. :)
Niin, ainakin omalla kohdalla se on ollut usein just sitä, että pelkää tämänhetkisen menevän pilalle jos yrittää muuttaa jotain. Ja sitten ei ole uskaltanut. Ehkä se on ollut sitten hyväkin niin.
VastaaPoistaMutta nykyään yritän ajatella, että ei mikään mene pilalle ikinä, jos on kyse nimenomaan todellisesta kiintymyksestä ja välittämisestä.
Siskosein, huomasin saman joku päivä mutta en ehtinyt mainita sulle :)