Leirikoulupäiväkirja päivä nro 1.

- Istuin laiturilla ukin kanssa ja katsoin, kun lapset meloivat.

- Istuin jalkapallokentän laidalla ja katselin, kun paikalliset urheilijanuorukaiset väsyivät ja nääntyivät treenatessaan.

- Kaikki muu aika olikin armotonta paimentamista, hoputtamista, ohjeistamista.

- Vielä 5 vuotta sitten en olisi uskonut, miten  M U K A V A A  omien oppilaiden kanssa voi olla.

- Illalla väsytti paljon.

Kesä on kohta

Haluan sittenkin ottaa kaiken irti näistä kolmesta viimeisestä viikosta. 

Niin, 10 kuukautta on jo kutistunut viikkoihin.

Minulla on käynyt ihania vieraita. 

Kiitos, Anniina ja Maijja!

Sitten olen lähettänyt tekstiä saatekirjeen kera:

"Tämä on nyt se kynnys, jonka ylitettyäni en enää häpeä mitään."

Mutta vastaus olikin, että siinä oli paljon hyvää eikä mitään hävettävää.

Jee, kesällä kirjoitan lisää!

Kesä on kohta!

Sitä ennen on leirikoulu, kaksi normaalia kouluviikkoa, arvioinnit,

todistukset, lahjat, laulut ja naurut, itkut, haikeus, ravikahvit, keväinen hetki, 

monta juoksulenkkiä, pakkaus ja siivous, muutto, monta hyvästelyä, epävarmuutta, 

kipua, tuhansia kyyneliä ja sinisillä portailla ulos päästettyjä itkuja 

(miksi portailla onkin niin hyvä itkeä?)

ja varmasti paljon lämpöä, aurinkoa, hetkiä ihanaakin ihanampien kollegoiden kanssa

ja vielä musiikkia, runoja, vihertäviä koivuja, paperijätettä, basilikavettä.

Monta halaustakin.

Annakaikenmennähyvinsuojelemeitäkaikiltavaaroiltakiitostästälevostajarauhastaannameillekaikillehyvätyöpaikkajajosjonkunpitääpääs

täeroonhuonostaihmissuhteestaniinannasillevoimaasiihenjärjestäkaikkiparhainpäinjonkavainsinävoittietää.

En ehdi...

...vastata viesteihin enkä sähköposteihin enkä kirjoittaa lupaamiani viestejä enkä mitään ennen kuin leirikoulu ja kevätarviointi ja töiden saaminen ja kaikki kevätkiireet ovat vähän paremmalla tolalla.

Kiitos ja anteeksi.

Kaikki menee ihan hyvin

 

Olen saanut vieraakseni Anniinan ja viettänyt hänen kanssaan ihania hetkiä.

Olen kulkenut haastattelusta toiseen, käynyt kurkkaamassa pientä vauvaa, 

kuullut monta kertaa miten Yö väistyy ja miettinyt, mitä sitten kun tämä loppuu.

Täällä on kevät, olen rannikolla vaikken aikonut tulla kuin vasta myöhemmin,

joet ovat ihan täynnä vettä vieläkin ja pellon perällä astelee kurkipariskunta,

isä sanoo että "meille saa kertoa kaikki murheet" 

ja äiti juottaa minulle etikkavettä ettei tulisi mahatautia.

On hassua olla täällä sunnuntai-iltana.

Kaikki menee hyvin, ihan niin kuin aina ennenkin on mennyt.

Olen kasvanut kiinni lähtöön

Muutin ensimmäisen kerran pois kotoa 15-vuotiaana. Lähdin Lappiin vuodeksi taiteilemaan.

Muuttaessani en ikävöinyt, olin vain innoissani.

Keväällä kotiin palatessani äiti katsoi nuuruamistani muutaman päivän

ja sanoi, että työ on paras lääke kaikkeen. Ikäväänkin.

Kyllä äiti tietää.

Seuraavan kerran muutin kotoa ylioppilastyttönä. 

Pakkasin tavaroitani tietäen, että nyt pitää ihan oikeasti pärjätä omillaan. Ja pärjäsihän sitä. 

Äitikin sanoi, että Sanna pärjää kyllä, vaikka katolta tiputtaisi 

niin se on kuin kissa, joka tippuu jaloilleen aina.

Se vähän harmitti, että muutin niin tuttuun kaupunkiin enkä

saanut elää todeksi sitä romanttista kuvaa:

tyttö nousee junaan matkalaukun kanssa ja matkustaa kohti tuntematonta.

Asuin sitten aika monta vuotta samassa talossa, samassa kaupungissa, kunnes lähdin vaihtoon Englantiin.  

Sinnekin lähdin innoissani, mutta palaaminen haavoitti enemmän.

Kun tiesi jättävänsä taakseen jotain, mitä ei tavoita enää ikinä.

Kun sitten muutin tänne, tajusin, että minulle annettiin nyt mahdollisuus elää se 

romanttinen kuva todeksi: tyttö pakkaa tavaransa pakettiautoon ja ajaa vieraaseen

kaupunkiin, josta ei tunne ketään eikä mitään.

Ja hyvänhän se tyttö pärjäsi, paremminkin kuin hyvin.

Minä olen nyt lähtemäisilläni koko ajan. Elän luopumisen kipua joka päivä. 

Ai ai ai, se tuntuu tältä, anna tuntua, ai että kun on vaikea luopua, mutta anna tuntua.

Kipu ja haikeus tarkoittaa sitä, että on omistanut paljon.

Minun lapsuuteni maisema on meri ja hiekat, mutta lisäksi olen saanut omakseni

Lapin, Englannin etelärannikon, tämän Nälkämaan ja ehkä saan vielä jotain muutakin.

Ehkä kokonaisen saaren tai vesistön, Järvi-Suomen tai kukaties pääsen Brysseliin asti.

Mutta kyllä tämä Nälkämaa on antanut jotain ihan erityistä.

Saanhan, kainuulaiset, viedä mennessäni palan sielussani?

Pilvien alla, maan päällä, mutta nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä.

Jos joskus pyrin kansanedustajaksi ja tulen tänne vaalikiertueelle, laulan siellä tämän laulun

ja kerron, miten asuin täällä nuorena opettajana.

Tasan kuukauden päästä lippu laskeutuu, lapseni kirmaavat kesälomalle todistukset käsissään,

me aikuiset ehkä istumme vielä hetken ja itkemme vähän,

sitten minä jätän avaimen Irmalle, lähden valoisaan kesäiltaan ajamaaan kohti Jokelaa.

Menen tutustumaan Elsaan ja nukkumaan kesähuoneeseen (joko siellä tarkenee?)

ja kitkemään kasvimaata, lukemaan Lotta-kirjoja.

Työ on paras lääke kaikkeen, ikäväänkin.

Nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä, mutta laiva on ihan kohta valmiina lähtöön.

(Onneksi ei vielä.)

Kun suunnittelet kesää... -osa 2

...muista Wirran Wietävä ja Heinävesi.

Veneihmisiä palvelee vierasvenesatama ja autollisia ohjaavat kukkahatut tienviitoissa.

Saat nukkua aitassa tai sisällä talossa, aamupalan voi syödä pihalla (tuoreita sämpylöitä)

ja järvessä on tosi hyvä uida. Järven rannalla on suloinen sauna.

Reissuun voi yhdistää luostarissakäynnin, Joensuun torin, Lappeenrannan tai ihan mitä vaan.

Kaunista. Vettä, metsää, luonnonrauhaa. Suosittelen todella lämpimästi!

(kuvat paikan omilta sivulta, tuskin siitä pahastuvat)

Kun suunnittelet kesää... -osa I

Muista Hämeenkyrö ja Frantsilan yrttitila.

Aittayö ei maksa paljon, aamupala on terveellinen, maisemien kauneuden kuvailuun ei sanat riitä.

Sieltä saa vuokrata pyöriä, yrttipeltojen keskellä menee lenkkipolku ja

palvelu on taatusti ystävällistä.

Luonnonrauhaa, hiljaisuutta. Saunassa tuotteita saa kokeilla vapaasti.

Yleensä talvisin päänahkani kutiaa ja kirvelee ja aukeaa joskus ihan verta vuotavaksi.

Tänä talvena, kun olen käyttänyt Frantsilan yrttisampoota ja hoitoainetta, 

on sekä päänahka että hiukset olleet terveet ja hyväkuntoiset.

Lisäksi käytän nykyään vain Frantsilan kasvovettä, joka ei kuivata eikä kirvele.

Kehäkukkavoide, jota kuvassa ei ole, on kasvovoiteista ihan ykkönen.

Hammastahnaa ja deodoranttia en suosittele. 

Kaikkea muuta kyllä. Ja varsinkin sitä paikkaa!

+ Kotimaisuus

+ Puhtaus

+ Ekologisuus

+ Kun käytät suomalaisia tuotteita,

tarjoat työtä jollekin joka asuu lähelläsi

(Ylin kuva oma, alimmat Frantsilan sivuilta)