Olen saanut vieraakseni Anniinan ja viettänyt hänen kanssaan ihania hetkiä.
Olen kulkenut haastattelusta toiseen, käynyt kurkkaamassa pientä vauvaa,
kuullut monta kertaa miten Yö väistyy ja miettinyt, mitä sitten kun tämä loppuu.
Täällä on kevät, olen rannikolla vaikken aikonut tulla kuin vasta myöhemmin,
joet ovat ihan täynnä vettä vieläkin ja pellon perällä astelee kurkipariskunta,
isä sanoo että "meille saa kertoa kaikki murheet"
ja äiti juottaa minulle etikkavettä ettei tulisi mahatautia.
On hassua olla täällä sunnuntai-iltana.
Kaikki menee hyvin, ihan niin kuin aina ennenkin on mennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti