Kun viimeinkin kuulin pääskyset

 Opiskelijat kävivät sanomassa hyvästit.

Sain heiltä korun, jossa on tärkeimmät sanat.

Tässä työssä saa joka päivä toivoa hyvää.

Kovassa käytössä voi mennä rikki.

Surettaa, kun tämä koulu lakkaa pian.

Iloja ovat esimerkiksi lapset ja opiskelijat.

Toiveena olisi, että meillä kaikilla olisi ensi vuonna yhtä mahtava työpaikka.

Kanslisti löysi kaapeistaan tämän. Kiinnitin sen opehuoneen seinälle.

Meidän koulussa kanslisti on maailman kultaisin.

Ja jos joskus aamulla tulee tarpeeksi aikaisin kopioimaan,

voi kuulla maailman kultaisimman vaksin soittavan haikeita säveliä nokkahuilulla.

Aina välillä tuntuu, että sota on syttymässä,

kun kaduilla ajelee vihreänsävyisiä autoja.

Joka asiassa ei tarvisi niin olla. Jos ei olisi, aika moni työuupumus poistuisi.

(Kyseistä kesäpäivien kutsua en kuule, koska on muuta menoa.)

 

 

Oli lämmintä ja aurinkoista. Vanhat taululiidut käytettiin hyvään tarkoitukseen.

Välissä palaveriin ja suunnitelmaa päivittämään. Arviointeja ja siivousta vuorotellen.

Ihan lyhyet päikkärit kotona, pakko, ei tätä viikkoa muuten jaksa!

Mekko sileäksi ja menoksi taas.

 Sieltä he sitten saapuvat. Viimeisen kevään viimeiseen kevätjuhlaan.

Jo pieni tytön tylleröinen kirvoitti ensimmäiset kyyneleet.

Onneksi kollegalla vieressä oli antaa paperia, jonka itse olin unohtanut!

Nälkämaanlaulu kajahti satojen ihmisten laulamana.

Eipä siitä sitten sen enempää.

Kuuma. Kaikki ohi onnistuneesti.

Nyökkäilyä ja hymyilyä sinne tänne. Ei voi muistaa kuka on kenenkin vanhempi,

joten kaikille nyökkäillään ja hymyillään tasaisesti.

Kakku oli hyvää. Retrosti pukeutuneet opettajat ryhmäkuvaan ja sitten terassille.

Ihana olla teidän kans vielä tänä iltana. Vielä huomenna ja sitten 6 päivää.

Lehtorilla on kurkku kipeä. Kun ei vain tulisi kevätflunssaa.

Inkivääritee ja valkosipulin kynnet jo valjastettu käyttöön.

Niin ja sitten kuulin ne ensimmäiset pääskyset.