Roskiin, Keskarille, Koskelaan.
Keskarille, Koskelaan, roskiin.
Roskiin, roskiin, roskiin.
Kurkkuun koskee, onneksi talossa on lääkäri paikalla.
Haen piikin, mutta minun on kuulemma pakko pistää itse.
Voihan siitepöly.
No, tuleepa opeteltua pistäminen lääkärin valvonnassa.
Kotona näyttää samalta kuin töissä.
Käyn vielä kampaajalla, haen pakettiauton, kaksi ihanaa tulee sitä pakkaamaan.
Että maailmassa on ihmisiä, jotka sanovat heti: totta kai, ilman muuta tulen!
Toivottavasti en enää ikinä joudu tekemään tätä.
Työkaverin kanssa katsomme laatikoiden rivejä, vaatteet pölyssä, silmät surusta sameana.
Ette kuulkaa usko hetikään miten pahalta tämä tuntuu.
Uskon, kun sanot. Mutta en voi kuvitella kuin alkua. Voimia!
VastaaPoistaKiitos, Heidi! En voi melkein katsoakaan enää kampukselle päin. Se on jo ihan tyhjä ja hiljainen, opiskelijat ovat jo menneet pois eikä uusia enää tule!
VastaaPoistaMeillä on vielä elämää ja touhua. Silti sydämestä puristaa. 4 päivää vielä.