Tämä kaupunki on ottanut minut hellästi vastaan. Vinttikamarissa nukuttaa hyvin, pihalla tuoksuu sama kukka kuin lapsuudenkodin pihalla. Vastaantulijat katsovat silmiin ja lähikauppakin on löytynyt.
Ja tiedättekö miten tällaisessa koulussa aloitetaan suunnittelupäivä? Toiminnallisella tuokiolla, jonka myötä uudet opettajat soluttautuvat joukkoon niin että olimme heti yhtä ja samaa porukkaa kaikki. Tanssimme luutatanssia, ylistimme elämää ja olimme nöyriä auringon edessä.
Sen jälkeen rehtorit puhuivat silmät loistaen koulun arvopohjasta, hyvinvoinnista ja terveydestä ulottuvuuksien kautta, ja se näkyy kaikkialla koulun arjessa. Tämä on lapsen koulu, ei rehtorin eikä opettajien eikä sivistysjohtajankaan. Voitte arvata, että olen täällä kuin kotonani.
Ja nyt olen vastaanottanut heidät, käynyt läpi tulikasteen, halannut ja kätellyt. Pidän heistä valtavan paljon jo nyt.
Aamulla meinasi tulla pakokauhu; miksi lähdin ja jätin helpon ja tutun elämän ja syöksyin kauas kaiken oudon ja ennalta tuntemattoman keskelle? Mutta nyt jo tuntuu taas aivan oikealta kaikki näin.
Ihanaa kuultavaa.
VastaaPoistaLapsen koulu, se lämmittää sydäntä. Uskon, että sinun on siellä hyvä.
Uuteen sukeltaminen tuntuu juuri tuolta, muistan nuo tunteet vielä hyvin vuoden takaa. Se on jännä, miten pian kaikki alkaa tuntua normaalilta, vaikka uutta elämää olisi pelännytkin. Entistä saattaa olla ikävä, mutta itketystunteita tulee yhä harvemmin. Sitä vain huomaa, että tietyt ihmiset pysyvät elämässä aina. T:Niiskuneiti
VastaaPoistaIlona, on totta että on ihanan sydäntä lämmittävää tehdä töitä tällaisessa paikassa.
VastaaPoistaNiiskuneiti, odotan kieltämättä niitä normaaliuden tunteita. Toisaalta esimerkiksi työmatka pyöräillen tuntuu jo normaalilta. Moni muu asia on silti joka päivä uutta...
Koulu kuulostaa hyvältä, toivottavasti LASTEN KOULU näkyy myös muidenkin opettajien toiminnassa kuin sinun. Monesti puhutaan vain paljon ja tehdään vähän.
VastaaPoistaHaluan ullakkokamarin ja narisevat portaat myös. Mistä niitä saa Oulussa?