Minua kiinnostaa uni. On aina kiinnostanut.
Jossain vaiheessa naistenlehdet olivat täynnä uniartikkeleita
ja ahmin aina ne vaikka osasin jo tosiasiat ulkoa.
Tiesittekö, että iltayön uni poistaa väsymystä tehokkaimmin?
Olen aina ollut siinä mielessä tylsä (lue: fiksu), että en valvo enkä juhli aamuyöhön
vaan menen aina ajoissa nukkumaan, myös lomalla. Talvisin nukkumaanmenoaikani on 21.
Kesällä, parvekkeella nukkuessa alkoi mulla syvien unien jakso, joka on kestänyt näihin päiviin. Nukun niin kuin en olisi ikinä nukkunut.
Aamulla koko keho on levännyt ja aivot tyhjentyneet.
Aikanaan, kun meinasin väsähtää, oli univaikeuksia ja silloinkin kun nukuin, tunsin etten yön aikana ehtinyt "tyhjentyä" niin paljon että olisin seuraavana päivänä voinut mahduttaa aivoihini uusia juttuja, uusia deadlineja, uusia haastateltavia, nimiä, konteksteja, mitään.
REM-uni, eli se unen vaihe jolloin tahdonalaiset lihaksemme ovat lamaantuneet, säätelee muistia, oppimista ja mielialaa. Joillekin uni on hukkaan heitettyä aikaa. Minulle se on elämää syvimmillään.
Puoliunessa monet ongelmat ratkeavat itsestään (tutkittu juttu: kun kontrollointi antaa periksi niin luovuus voittaa) ja täydessä unessa mikä tahansa on mahdotonta.
Ps. Toivottavasti vauvojen takia valvovat äitiystäväni eivät loukkaannu tästä.
Siskoni, 3 pienen lapsen äiti, sanoo minulle kerran kuukaudessa että nauti, kun saat nukkua.
Koska jokaisen kuuluu nauttia niistä hyvistä asioista joita on elämäänsä saanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti