Kolmijakoinen tahtilaji ei ole ihan helppo juttu opettaa,
mutta kun aloitetaan kehollisesti, se jää lihasmuistiin ensimmäiseksi.
Putkipenaalit soittavat kaikkea kolmea, tamburiini ykköstä ja marakassit kakkosta ja kolmosta.
Ensin otetaan ykköselle askel ja kävellään soitinten kanssa ympäri luokaa.
Sen jälkeen otetaan kaikille kolmelle askel ja kävellään yhä ympäri luokkaa.
Lopuksi lisätään laulu ja väliosassa saa tanssia parin kanssa valssinaskelin.
Viikkoon on mahtunut se kuolema, vaikea keskustelutilanne jonka jälkeen tuli itku,
ärähtäminen opettajainkokouksessa
ja vuolaat molemminpuoliset anteeksipyynnöt tirskahdusten kera,
kaksi upeaa ohjausta joen rannalla, ikävä rannalta toiselle,
lämpöjooga, kilometri uintia, potkunyrkkeily,
liikaa töitä, kivoja töitä, ihania töitä,
hampaan puremista, naurua, pahoja kalapihvejä,
hyvä illallinen hyvässä seurassa ravintolassa,
ainakin 80 halausta, upeat kuvistyöt,
meditaatiomusiikkia ja seinän läpi lähetetyt hyvät karmat.
Sitten me paukutamme sitä valssirytmiä.
Meillä on liikettä, ääntä, soittoa ja läheisyyttä.
Posket punertavat, hiukset hapsottavat, hengästyttää
ja kun tunti loppuu, sanomme:
- Olipa kiva päivä!
Sitä se on, jokapäiväistä elämää. Yhtäaikaa ihanaa ja liikaa. Eka kommenttini täällä, minä kanssataapertaja Hämeestä.
VastaaPoistaKaikkia elämän värejä, täyttä elämää, siltä sinun elämäsi kuulostaa. Hyvällä tavalla täydeltä.
VastaaPoistaPs. Hienoa toistoa ja sanoja ja lauseita. Kokemus, elämys lukea, sitä minun piti vain sanoa ja taisinkin lukea tämän kolmeen kertaan peräkkäin, niin paljon voimaa sinun sanoissasi on. Hieno teksti.
Heidi, kiva kun kommentoit! Kävin vastavierailulla ja tulen toistekin. Nyt alkoi loma, sulla taisi jo loppua.
VastaaPoistaAnna, kiitos hienosta analyysistä jonka noin vaivattomasti teit. Tänäänkin palasin samaan lopputulokseen. Elämä on hyvällä tavalla täyttä, oon ihan hullun onnellinen!