Elämä voi antaa lapsiakin

Istumme ruokalassa, ja vieressäni valkotukkainen tyttö höpöttää vauvasta, jonka pitäisi syntyä ihan pian.
- Minä hoidan sitä sitten joka päivä, tyttö toistaa monta kertaa.
Hän on odottanut pikkusiskoa pitkään.
Hernekeittolautanen tyhjenee, tyttö kerää kamppeensa ja lähtee.

Vilkaisen vastapäätä istuvaa, toista lettipäätä. Nämä kaksi ovat naapureita, parhaat kaverit. Mutta vain toisesta heistä tulee isosisko.
- Aivan tylsää, kun minä en saa siskoa eikä veljeä. Äitillä ja isällä on kummallakin sisaruksia, ja mulla ei ole.
- Tiedätkö, ei minullakaan ollut koskaan pikkusiskoa vaikka olisin halunnut. Mutta elämä on antanut niitä. Ensin yhdestä serkusta tuli minulle pikkusisko, myöhemmin olen saanut niitä vielä lisää. Ne käyvät mulla kylässäkin. Voisitko ajatella, että siitä naapurin vauvasta tulisi sinunkin sisko?
- Joo, on ne ainakin sanonut, että minäkin saan hoitaa sitä. Voi siitä tulla munkin sisko.
Istumme hetken mietteissämme.

- Elämä on antanut sulle lapsiakin, tyttö sanoo sitten. Ainakin 21 lasta. Minäkin käyn sinulla sitten kylässä, käyn siivoamassa ja tuon leipomisia sitten kun olet vanha, hän sanoo ja katsoo kauniisti silmiin, kerää hänkin tarjottimensa ja lähtee.

En tiennyt ennen, miltä hernekeiton jäljet näyttävät, kun niihin tippuu suolaisia kyyneliä.