Sitä varten sinut valitsin

Minusta tehtiin kerran elokuva. Olin 16-vuotias ja näyttelin pääosaa. 

En muista enää elokuvan nimeä, mutta muistan että se päättyi runoon, jota luin kynttilän valossa.

"Silmissä unet siniset, mieli matkata maita.

Aika on kulkea, kokea, nähdä, keralla toisten, keväiset retket, aurinkohetket.

Mutta yksin kysellä tietään, etsiä itseään. Hiljaa olla ja oppia kuuntelemaan,

kunnes on aika vastata kutsuun, lähteä matkaan ja seurata tähteään."

Kun muutin tänne syksyllä ja raivasin luokkaa omannäköiseksi, kävin kaikki kaapit läpi. 

Miten lie jäänytkin sinne jonnekin ylimmälle hyllylle runokirja, joka tällä viikolla osui käteeni.

Kirjassa on rumat kannet ja ne on päällystetty vielä rumemmalla muovilla. 

Runot on kirjoittanut kansakoulunopettaja Soile Seppä ja kirjan omistanut Helli K. 

Onkohan Hellikin ollut lehtori joskus kauan sitten?

Arvasitte oikein, kyseinen runo löytyy juuri tuosta kirjasta. Voitte kuvitella, miten iloiseksi tulin!

"Kunnes on aika vastata kutsuun, lähteä matkaan ja seurata tähteään."

Enkö minä juuri niin tehnyt, kun lähdin tänne? Ja miten olenkaan tästä kaupungista pitänyt. 

Noista ihanista puutaloista, tehtaan torneista, joesta, kummallisesta murteesta, 

puheliaista mummuista uimahallissa, paikallisesta yrttiteestä ja lampea kiertävästä juoksulenkistä.

En tiedä raskinko antaa kirjaa Hellille takaisin, jos hänet joskus kohtaan. 

Löysin nimittäin kirjasta niin monta runoa, jotka kolahtivat. Tällainenkin:

"Saanko näin onnellinen olla - pukeutua valkoisiin, kun muut pukeutuvat harmaisiin ja mustiin?

Saanko kylvää hylätyille pelloille, etsiä tuhkasta taimia, uskoa aamuun kun muut odottavat yötä?

Saat ja sinun pitää, sanoi Jumala. Minun olemukseni on kauneutta ja iloa, 

en halua että ihmiset unohtavat sen.

Kylvä kukkia, etsi mahdollinen mahdottomasta ja kiitä. Sitä varten minä sinut valitsin."