Joka aamu onnelliseksi tulen kun puro ei ole vieläkään jäätynyt.
Kun on satanut uusi lumi ja maailma on niin kaunis.
Kinokset kasvavat jo ikkunoiden korkeuteen.
Latu ei ole valaistu, mutta kuutamossa näkee,
minä olen tällainen talven tyttö ja suksen alta vain suhina kuuluu.
Minä sain täältä itselleni kodin ja kun kaupan nurkalla teen uintikäsiliikkeen,
tajuaa vastaantulija viestini täysin.
Missä ensi viikolla kohdattaisiin?
Opettajana ei aina tiedä itkisikö vai nauraisiko,
mutta viime päivinä olen saanut nauraa paljon.
Kun yksi pellavapää siivoaa pulpettiaan ja sanoo
"En yhtaan ummarra miks mun pulpetissa on villasukka" ja
toinen tulee kiehnäämään viereen katsomaan askartelukirjaa kanssani,
tiedän taas, että kaikki on ollut vaivan arvoista.
Voi se tietenkin kuulostaa simppeliltä,
mutta tietäisittepä miten pitkän matkan olemme jo tehneet.
Onneksi on vasta helmikuu.
Onneksi enkeli ei ole kokonaan peittynyt lumeen
vaan kulkee mukana ja suojelee sinua kaikelta.
Kaunista tekstiä ja ymmärrän tuon kaiken paremmin kuin hyvin. Ihanaa, että on koti sieltä löytynyt ja tuollainen onni.
VastaaPoistajos kirjottaisit kirjan ni lukisin sen. :)
VastaaPoista-R
Voi että nämä sun jutut on niin ihania!
VastaaPoistaU A, on kiva kun saa vapain mielin hehkuttaa ja kun vielä joku ymmärtää. Joskus tuntuu, että tässä maailmassa ei saisi kertoa miten kivaa elämä on...
VastaaPoistaR, olisikin aikaa :) Kiitos!
Maria, kiitos, välillä mietin onko tämä liian raporttityylistä, mutta hyvä jos ei ole...