torstai 28. helmikuuta 2013

Paapatipaa



Olen paapattanut.
Ensin nuorelle opettajalle.
"Et voi käyttäytyä noin, koska et ole enää mikään opiskelijapoika vaan opettaja."
Paapatipaapaatipaa.  Opettaja voi hypähdellä kaduilla ja laulaa hassuja lauluja videovuokraamossa, 
voi vaikka puhua vastaantulijoille konttikieltä tai pukeutua fuksianpunaiseen kokohaalariin, 
mutta mauton ja junttimainen kommentointi on eri asia.
Niin että tuliko tämä nyt selväksi?


Sitten olen paapattanut oppilaille.
"Teistä niin näkee, että olette saaneet kaiken: tietokonepelit, hampurilaisateriat, kausikortit
 laskettelukeskuksiin, ulkomaanmatkat. Sitten ette osaa suhtautua kunnoittavasti edes niihin ihmisiin,
 jotka tekevät teille ruuan!!! Tulette tänne närkkimään ja olemaan todella epäkohteliaita!!! 
Edelleen Suomessa elää ihmisiä, jotka ovat lapsuudessa nähneet nälkää 
ja te kehtaatte käyttäytyä noin!!!"

Pahoin pelkään, että ei tullut selväksi tämä.
"Kun ne pihvit lillu siellä rasvassa."
Ei se mitään rasvaa ollut vaan tavallista paistinlientä.
Kaiken kukkuraksi ruoka oli  ä l y t t ö m ä n  hyvää.
Huoh, olen uupunut.


Huomenna yritän olla ensin 4 tunnin ajan paapattamatta.
Sitten lähden valmiiksi pakatulla autolla kohti noita maisemia. 
Vietän hiljaisuuden retriittiäni rinteessä yksin.
Vain ruokaseuraksi lähden, jos joku kiva pyytää.

Kyllä tulee loma taas niin oikeaan aikaan.

7 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Paapata huomennakin, jos joku käyttäytyy moukkamaisesti. Ope saa niin tehä! Typerien asioiden puhuminen ääneen väärissä tilanteissa on tyhmää. Samoin ruoasta vinkuminen tai peräti syömättä jättäminen.
    Isä joskus sanoi, että kertoo ulkomailla ollessaan ihmisille näiden kysyttyä Suomesta asioita, että täällä on ilmainen lämmin kouluruoka. Usein ei ole uskottu.

    VastaaPoista
  3. Sen teen. Vaikka toivottavasti ei enää tarvi.

    Niin, sitä minäkin käytän usein valttikorttina, että Suomessa on hieno järjestelmä kouluruuan suhteen. Vastaus on yleensä se, että kyllä minäkin tekisin mieluummin kotona ruuan ja ottaisin sen evääksi. Ne on nämä lapset, kun ne saa ihan kaiken. Ja nytkin meiän koulussa on oikeasti hyvä ruoka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinköhän olisi. En usko, että kukaan jaksaisi pidemmän päälle tehdä itse jokaiselle päivälle yhtä monipuolisen ruoka-annoksen mitä koulussa on tarjolla.
      Surullista, kun niin moni asenne kotoa siirretään tenavaan, joko tuolla kaiken antamisella tai vankkumattomilla mielipiteillä kouluruoan huonoudesta. Jos vanhempi hokee lapsille koulujen kumiperunoista ja ällöttävästä tillilihasta, on lapsi nopeasti samanlainen.

      Poista
    2. En minäkään usko.

      Ne kumiperunat on paikoin totta, paikoin ei. Surullisinta, että meidän koulussa on pääosin tosi hyvää ruokaa. Voi lapset, kun ne joutuu aikanaan syömään jotain oikeasti kelvotonta moskaa. Tajuaakohan ne sitten?

      Poista
  4. Minä aina pidin kouluruuasta. Otin lisääkin. Silloin joskus. Ehkä siksi, että olin nälkäinen. Mutta tykkäsin. Kotonakin söin, muttaa koulussa sai sellaisia herkkuja, mitä kiireinen ja tapoihinsa kangistunut äiti ei koskaa tehnyt. Italianpataa tai kanaviilokkia. Nakkikasviskeitto taisi olla myös hyvää. Viihdyin kyllä hyvin koulussa muutenkin, vaikka en mikään kympintyttö ole ollutkaan. Onkohan vaan niin, että nykyisin "tylsistyy" mielikuvitus ja makuaisti muun muassa sen johdosta, että aina syödään enemmän tai vähemmän teollista ja samanlaista ruokaa tai harjoitetaan vain passiivisena olemista. Mielikuvitus jää kehittymättä täyteen loistoonsa, kun erilaisia virikkeitä syötetään ulkoapäin koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä. Oot ollu niin kunnon ihiminen jo lapsena.

      Oon ihan samaa mieltä. Jatkuvat ärsykkeet ja virikkeet (mm.tietokonepelit ja televisio) passivoi. Mitään ei tarvi tehä ite, ei edes ajatella, kun kaikki sanotaan koko ajan valmiiksi jostakin tuutista, joko radiosta, telkkarista tai facebookista tai mitä niitä nyt on.

      Eräs suuri kasvatustieteilijä, oma harjotteluohjaajani aikanaan sanoi: "Aiemmin ajateltiin, että lapsen mieli on kuin aavikko, johon täytyy tuoda kasveja, jotta lapsi saisi virikkeitä. Nyt lapsen mieli on kuin viidakko, jota pitäisi karsia."

      Poista