Tänne hakiessani en vielä tiennyt, miten vahvasti sitoutuisin tähän paikkaan ja näihin ihmisiin.
Mutta minä olen halunnut olla tämän vuoden nälkämaalainen,
olen halunnut olla juuri näille lapsille ja opiskelijoille olemassa ihan täysillä,
niin paljon ja hyvin kuin osaan.
Tänään, kun katsoin publiikissa mahtavaa nuorten opettajien joukkoa, tunsin mieletöntä ylpeyttä.
Jos joku teistä lukee tätä, niin kuule: eturivissä istui yksi lehtori kyyneleet silmissä
ja huokaili, miten mahtavia opettajia tämä maa teistä saakaan.
Monien teidän kanssa on tullut lämmin ja hyvä suhde. Kiitos siitä.
Onnea, teille, kandit ja maisterit! Minä uskon teihin ihan täysillä.
"Sä kevään näät taas kerran ja kuulet laulut lintujen,
jos herkistyt ees hetken verran, silloin ymmärrät sen.
Mun sydämeni tänne jää, se lähelläsi aina on
sen tavoitat jos haluat, vaik maa ois lauluton."
Mun sydämeni tänne jää, se lähelläsi aina on
sen tavoitat jos haluat, vaik maa ois lauluton."
Elämässä syvästi hyvää ovat yhtäaikainen murhe ja riemu, samassa hetkessä... Käy ihmeessä Oikeusjutussa, ennen kuin lähdet näiltä korvilta. Se on hurja, väkevä, hullu! Kuin ne jotka kävivät tai jäivät. <3
VastaaPoistaHienosti sanottu. Sitä murhetta ja riemua on viime aikoina ollut. Kyllä mua kiinnostais Oikeusjuttu, mutta en uskalla luvata. En tiiä tekiskö se mulle hyvää vai huonoa?
PoistaElämän hienoja hetkiä joissa yhtyy moni tunne ja moni mennyt hetki.
VastaaPoistaNimenomaan näin. Ja muistoja ei voi mikään eikä kukaan meiltä viedä.
Poista