tiistai 23. huhtikuuta 2013

Viesti, jonka sain keskelle kevättä




"Mitä vain voi tapahtua! Deleuzellä, jota luen, on sellainen ajatus kuin "line of flight", paon viiva. 
Se on esimerkiksi sitä, kun elämä ikään kuin kääntyy itsensä ympäri ja yhtäkkiä kaikki on toisin. 

Mitä tahansa voi tapahtua! 
Mikä tahansa hetki voi muuttaa kaiken
 - mikä tahansa hetki voi olla irrotus kaikesta siitä, mitä ennen oli. 



Se on myös äärimmäistä vapautta. 
Deleuzen mukaan (niin tulkitsen) me olemme oikeasti täysin vapaita;
 me vain suostumme kaiken maailman pakotusten, ahdistusten, epäilysten, 
pidätysten ja yleisten mielipiteitten ehtoihin, 
silloinkin kun oikeasti olisimme eri mieltä. 




Ja yhtä hyvin voisimmekin valita sen paon viivan, heittäytyä vain ihan kreisisti ties mihin. 
Vähän niin kuin lapset tekevät! He ovat vielä vapaita siitä kaikesta, mikä meitä aikuisia hidastaa ja estää. 

Muistetaan se, joohan - mitä vain voi tapahtua, milloin hyvänsä? 
Kännykkä voi piipata jotain aivan ihanaa. 
Voi tulla kutsu johonkin aivan ihanaan. 
Peippo voi laulaa, joutsenet lentää yli, västäräkki köpötellä vastaan. 
Aina on mahdollisuus!



Ja mitä jos et vain murehtisi mitään, 
unohtaisit kaikki periaatteet ja syyt ja velvoitteet ja huolet ja muut,
 ja keskittyisit vain siihen hetkeen, aivan täysin, se olisi tulemisen tila ja vapaa kaikesta pakosta. 

Aina kun mielesi olisi alkamassa toppuutella sinua, ajattelisit: line of flight, paon viiva, 
ja antaisit vain mennä, kuin höyryjuna. Voisiko sitä kokeilla? 
Nauttia vain täydellisesti, heittäytyä aivan täysin, 
ja sitten joskus myöhemmin murehtia jos jotain täytyy murehtia? 




Koska enemmän kaduttaa se, mitä jättää tekemättä kuin se, mitä tekee. 
Ja kun on äärimmäisen tunnollinen ja velvollisuudentuntoinen ja kaikkea, 
niin minusta ei ole riskiä, että mitään kovin väärää voisi tapahtua. 

Ennemmin kai kaikki menee oikein juuri omalla painollaan, 
silloin kun heittäydymme ohjaamasta ja pakottamasta elämää tietynlaiseksi. 
Line of flight, joen uoma."

*          *         *          *                                                                               *          *          *          *

Kiitos, sinä kultainen tutkijakollega.
Haluan taas uskoa hyvään ja kauniiseen ja siihen,
että elämä kantaa ja oma paikka löytyy taas 
ja kaikki, mikä tahansa on mahdollista.

<3 <3 <3

3 kommenttia:

  1. Tämä kirjoituksesi tuli juuri oikeaan aikaan. Pohdin ja mietein asioita, ihan liikaa. Ja nyt line of flight, kuinka lohduttavalta tuo kuulostaakin. <3
    Kiitos sinulle hyvästä tekstistä ja hyvää kesän odotusta!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitetään yhdessä mun ystävää, joka tätä minullekin valaisi. Onneksi meillä ihmisillä on toisemme; ei kukaan muista aina tärkeimpiä asioita ja siksi on hyvä kun on joku joka muistuttaa!

      Kiitos, sinulle samoin hyvää kesän odotusta ja luottamusta siihen, että kun se viiva sattuu eteen ja toteutuu niin kaikki muuttuukin yhtäkkiä vain vielä paremmaksi. <3

      Poista
  2. Silloin kun aloitin koulun, noita omituisia Turvaa koulutie-kylttejä ja tarroja oli kaikkialla teiden varsilla. Musta ne oli rumia ja noloja.
    Nykyäänkin niitä syksyisin on. Nykyään ne on aika sympaattisia, mutta rumia silti.

    VastaaPoista