Pääsiäinen 2013

Kiirastorstai

Työt loppuvat aikaisin koska en tietenkään ole sopinut yhtään ohjausta lomanaloituspäivälle. Käyn kaupungilla ostamassa Pikku Myy -korun ja pitsipaidan, menen kotiin ja pakkaan auton. Soitan kollegalle. -Miten tämä viikko on mennyt niin ettei olla ehditty yhtään jutella? Hoksaamme, että meillä on yhteinen alkumatka, joten sovimme että kahvitellaan ennen kuin käännytään eri suuntiin.

Idästä länteen menijöitä on vähän, sen sijaan itään ja pohjoiseen menevät tiet ja kaistanpuolikkaat ovat mustanaan autoja. Keskellä maata pysähdyn syömään ja odottamaan kollegaa. Juttua riittää ja niin käy, että istumme kiirastorstain iltana huoltoasemalla kolme tuntia. Vähän ennen lähtöä bongaan kassalta entisen vaihtarikaverin. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan, tekee hyvää nähdä ja halata kunnolla.

Tällä välin on ehtinyt tulla pimeä. Lumihanki ohenee koko ajan mitä lähemmäksi rannikkoa tulen. Kotipihalla näen, että saunan piipusta tulee savua. Yksi isosisko on jo tullut paikalle. Hänen kanssaan hihitämme sille, että isällä on Ipad. Saanut kuulemma keittiökauppojen takia. Myyjää oli naurattanut, kun isä ei ollut ensin tiennyt mitä laitteella tehdään, mutta sanonut sitten, että mummu tarvii juuri tuommoista.


Pitkäperjantai

Onpa ihana herätä kotikotoa, rauhassa, ilman herätyskelloa! Rauha ei kestä pitkään, sillä tänään mummulan valloittaa kaksi lapsiperhettä. Sitä ennen mennään isosiskon ja lankomiehen luo kylään. Istutaan monta tuntia ja raatataan. Sieltä palatessa talo on jo täynnä porukkaa, lisää siskoja ja lankoja, pieniä ja isoja lapsia, vaaleita ja ihan tummia. Keitetään aina uutta kahvia ja teetä.

Kun porukkaa on paljon, on jokaiselle tehtävää. Isot siskot laittavat yleensä ruokaa, äiti kuorii perunat, minä tai lankomies täytämme tiskikoneen, isän kanssa kilpailemme kumpi saa lämmittää saunan. Vaipan voi vaihtaa joku muukin kuin lapsen äiti ja ulkovaatteet pukee nelivuotiaalle se joka on lähimpänä. Porukalla etsitään täkkejä ja tyynyjä ja patjoja. Äiti ja isä aikovat mennä saunakamariin nukkumaan.


Lankalauantai

Retkikunta kerrallaan lähtee uhmaamaan kassajonoja ja palaa pullistelevien ruokakassien kera. Pienimmät lähtevät virpomaan, naapurin äiti on luvannut maalata kasvot kun mummulasta ei löydy maaleja. Minä vien teinin kylälle leipomisavuksi ja saamme samalla molemmat siellä ruuan. Tällaista tämä on; mihin tahansa sukutaloon sattuukaan, on kaikille aina ruokaa tarjolla.

Sitten pääsen tapaamaan Juanaa! Käyn vain nopeasti katsomassa, miltä vauva näyttää, mutta lähempää tuttavuutta en silmätulehduksen takia uskalla tehdä. Vauva saa sen Pikku Myy -korun ja vanhemmat suklaata. Vien Juanan mukanani 1700-luvulla rakennetussa talossa sijaitsevaan kahvilaan. Omenapiirakan ja rahkapullan äärellä puhumme kaiken tärkeän. Tai osan siitä, sillä juttua voisi jatkaa vielä. Kahvilan seinät ja katto ovat hirrestä, kakluuni lämmittää taloa ja aurinko paistaa pitsiliinalle. Tämä hetki on hyvä. Muistatko, Juana, kun 3 vuotta sitten olit meillä pääsiäisenä? 2 vuotta sitten olitte jo yhdessä anoppilassasi. Vuosi sitten minä en ollut paikalla ja nyt oltiin täällä kaikki yhtä aikaa ja teillä on jo vauva. Kun sanoin lopussa vielä siitä yhdestä asiasta, niin ei ole edelleenkään syytä huolestua. Mutta sitä pyydän, että muistathan aina joskus iltaisin?

Palautan Juanan anoppilaansa, sovimme että kesällä nähdään. Haen teinin mukaani taas, hän selittää innoissaan mitä kaikkea on kummitätinsä kanssa saanut leipoa. Varastan pienen hetken päiväunillle ja sen jälkeen käyn hiihtämässä. Aurinko on jo alhaalla eikä häikäise. Pysähdyn ihailemaan maisemaa, joka koostuu kolmesta osasta: valkoinen lumi, vaaleanvihreä mäntytaimikko ja sininen taivas.

Sauna on taas lämmin ja sen jälkeen on jo kiire kokolle. Minun osuus on tuoda 10 pulloa limsaa. Pöytään kannetaan myös kinkkua, salaattia, hyytelökakkua, marbanoffeeta, pastillipikkuleipiä, hiivaleipää, hedelmäsalaattia... Ruoka ei tämän suvun kemuissa lopu. Kokko on tänä vuonna tehty saareen. Sen ympärillä pienimmät saavat pulkan kyytiä. Savu nousee taivaalle joka on puoleksi roosa ja puoleksi sininen.


Pääsiäispyhä

Olen sopinut kälyn kanssa merenrantaan treffit. Meinaan myöhästyä, koska en ole muistanut kellojen siirtoa. Merellä ei tuule yhtään. Hanki kantaa, näen kolme ihan valkoista lokkia ja yhden merikotkan. Niitä on täällä kaksi, kuulemma. Hiihtelemme kälyn kanssa jäällä pitkin poikin tunnin verran.

Kotikotona lämpenee taas sauna ja ruoka laitetaan yhdessä. Sen jälkeen piilotan suklaamunat. Teini saa etsiä ne yhdessä mummun ja papan kanssa. Nauramme kaikki mummun tuuletuksille, kun suklaamuna löytyy kukkaruukusta. Kaksi autollista lähtee jo kotiin päin, onneksi meitä vielä jääkin kokonainen joukko.

Illalla hiljenemme yhdessä pääsiäisen sanoman äärelle. Käytän vielä teinejä ajelulla, teen pari käkkärikäännöstä kaupan pihalla, ajan vuorotellen madellen ja vauhdikkaasti ja saan takapenkin kikattamaan hervottomana. Iltateellä porukkaa istuu taas kahden pöydällisen verran. Keskustelemme Sote-uudistuksesta, nuorten tulevaisuuden suunnitelmista, muistelemme vanhoja aikoja.


 Toinen pääsiäispyhä

Herään siihen, kun isoääninen teini alkaa valmistella kelkkaretkeä. Poika etsii kamppeitaan ja käy välillä halaamassa; tällaista tämä on aina kun lähdön hetki lähenee. Tämä isompi teini jää viikoksi mummulaan, nuorempi lähtee vanhempiensa mukaan.

Aamupalaksi on riisipuuroa niin kuin aina ennen. Minä pakkaan, isosiskon perhe pakkaa, äiti ja isä istuvat kiikkutuoleissaan ja huolehtivat, että meillä on matkalle evästä. Annan pitkämatkalaisten lähteä ensin. Tuntuu haikealta hyvästellä. Sanomme toisillemme tärkeimpiä sanoja, halaamme, ikkunasta pitää huiskuttaa niin kauan kuin näkee.

Sitten laitan minäkin tavarat autoon. Laukussa on paljon ruokaa, marjoja, Irmalle lehti ja kotitilan possusta tehtyä jauhelihaa. Ei minun ole haikea lähteä, koska tiedän että tänne voin aina tulla uudestaan. Niin isä sanoi viimeksi kun lähdin.

- Muista, että tämä on aina sinun koti, tänne saa aina tulla eikä tarvi edes kysyä lupaa. Me ollaan teidän vanhempia ja huolehitaan teistä niin kauan kuin eletään.

Puolessa välissä pysähdyn ostamaan kahvin. Matka ei tunnukaan nyt niin pitkältä. Perillä haen kaupasta pari maitopurkkia. Aurinko paistaa yhä. Lähden ehkä juoksemaan tai hiihtämään. Toiseksi viimeinen kuukausi täällä on alkanut.