tiistai 2. huhtikuuta 2013

Saako teitä huomioida?


Varjot piirtyvät savupiippua vasten vain hetken.
Toukokuussa kiipeän tuonne lukemaan Seljan tyttöjä.



Kuulen karmean karmeita uutisia. 
Leikkaan kuihtuneet tulppaanit lasimaljaan, jotta muistaisin miten hauras elämä on.
Minä haluan tehdä jotain, olla jotain, vaikuttaa jotain niin että maailma olisi vähän parempi.


Siksi vien yhdelle ihanalle suklaalevyn ja toisen noista teepusseista.
Lähetän onnittelusähköpostin eräälle vastavalitulle rehtorille ja 
rohkaisevia sanoja toiselle, joka ei tullut valituksi.
En tiedä, onko niillä merkitystä, mutta minä haluan   m u i s t a a  ihmisiä.


Iltateelle tulee yksi ohikulkija. - Onko maisterilla jo yöläninki päällä vai vieläkö tarjoat kahvia?
No tarjoanhan minä, vaikkei kahvinkeitintä olekaan. Onneksi revontulitee kelpaa. 

Tulee hyvä mieli karmeista uutisista huolimatta, kun saan nauraa toisen jutuille.

 Kun ovi menee kiinni taas, mietin mikä on identiteetti. Olenko osannut rakentaa identiteettini oikeiden asioiden varaan?
 Miten minuun vaikuttaa se, että kuulen asioita joita ei pitäisi tapahtua?
Entä miten vaikuttaa se, että haluan hyväksyä itsessäni huonotkin puolet?

"Takertuja, raivostuttava kasvattaja, omahyväinen, 
kuvittelee että kaikki haluavat tulla autetuiksi, ilahdutetuiksi, huomatuiksi.
Sosiaalitantta. Loputon usko ihmisten hyvyyteen, tajua jo, että maailma on karu.
Kaikille ei tarvi olla mukava ja kaikki eivät halua, että niille ollaan mukavia."


 Olen itse kokenut välillä sen, miten kiusallista on tulla huomatuksi sellaiselta taholta jolta ei haluaisi tulla huomatuksi. 
Anteliaisuuskin, pienet huomaavaiset eleet tuntuvat silloin kuristavilta. 
Apua, olenko minäkin kuristava? En halua olla. Saako ihmisiä siis huomioida?

Hyvien asioiden listassa lukee myös 
- Tässä hetkessä kaikki on hyvin
- Eerikin hassut viestit
- Unelmiin uskominen
- Pakastepitsa
- Hiihtolenkki pimeässä
- Lautailu P:n kanssa

Sitten muistan erään vaikutusvaltaisen ihmisen sanat.
- Pysy tuommoisena, jatka sitä mitä teet.

Jatkan, nimittäin opin, että huonoista puolista voi tulla hyviä puolia
kun on ensin tunnistanut ne itsessään.

9 kommenttia:

  1. Klänning elikkä leninki elikkä läninki.

    VastaaPoista
  2. Sinun kirjoitukisissasi on sekin kainis puoli, että tyhjät kohdat voi täyttää omilla arvailuillaan. Minusta se on hyvä taito oppia, se huomioiminen. Ja huomion vastaanottaminen. Miksi saisi ihminen maailmassa ajatella, että maailma on karu, mutta toinen ihminen ei saisi ajatella, että maailmaa voi parantaa? Vaikutusvaltaisesi puhui viisaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanoit, Heidi. Kiitos! Opetellaan siis lisää vain.

      Poista
  3. Hei Sanna,

    tämä ei nyt liity oikein mitenkään mihinkään, mutta oletko käynyt teatterissa siellä Lähi-Idässä? Lahi-Idän harrastajilta tulee pian ensi-iltaan jotain mielenkiintoista, suosittelen.

    Kaikkea hyvää ja paljon valoa viimoisille kuukausille!

    Eliisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oppilaiden kanssa käytiin :) Kiitos vinkistä!

      Sitä samaa sinulle, Eliisa.

      Poista